keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Siis mitä? Kuulin, että blogeja päivitetään useammin kuin 5 kertaa vuodessa. Outoa. Vitsivitsi.. Laitan nyt blogihanskat naulaan, heitän blogilusikat nurkkaan ja potkaisen blogityhjää. Kiitos kaikille!
Tämän blogini lopuksi laitan kuvan viimeisemmästä projekstista, muraalista, jonka maalasimme Kuvataideyhdistys Kuhankosken Killan ja Forssa Eläväksi ja kauniiksi-yhdistyksen kanssa. Kuva esittää Forssan vanhoja, purettuja rakennuksia ja sen suunnitteli Ypi Hannula  Hienoa oli olla osana toteuttamassa tätä upeaa maalausta Forssan historiallisista, puretuista rakennuksista. Alla lyhykäisesti projektin edistymisestä.

Forssan VPK kaarsi pelipaikalle...


...ja pesi maalauspohjan hujauksessa.



Hahmottelua hämärässä. Kuva on heijastettu videotykillä seinään.





Killan maalarimäärä rajoittui väkisinkin tellinkien painorajoitusten myötä. 



Työ etenee vauhdilla, vaikka osa työntekijöistä istuu kaffeella.
Välillä käy yleisöäkin jutustelemassa, joskus jopa tippa silmäkulmassa.




Valmista alkaa olla.
Työ eteni nopempaa kuin osattiin odottaa loistavan maalaussään ja yli-innokkaan maalausporukan ansiosta.


Katunäkymää Forssasta. Kaukana erottuu selvästi meidän muraali !



KIITOS TYÖRYHMÄLLE UPEASTA KOKEMUKSESTA!











perjantai 13. huhtikuuta 2018

Meillä kävi muutama päivä sitten tämmöinen vieras: Ford Prefect vm. -53. Moottori kävi niin kauniisti, pelti virheetön ja valkoreunaiset renkaat. Viiksivilkut pompahti etu- ja takaoven välistä ja nahkapenkit ja kaikki. Tämä yksilö oli niinkin edistyksellinen, että kojelaudasta löytyi kello. Kuvia on enempikin, mutta taustat oli niin rumat näin hienolle ajoneuvolle, ettei kehtaa näyttää. Siitä puheen ollen, lähdenkin siivoamaan tiluksia.

Ford Prefect -53

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Nyt on blogiloma lusittu (ei ole jaksanut olla koneella) ja jatkan kirjoittelua (luulen vaan jaksavani) kaikkien lukijoiden (äitini) iloksi.
Jokioisten kirjastossa oleva Topeliuksen hengessä-näyttely on nyt purettu ja seuraavaa tapahtumaa kohti mennään eli KUVATAIDEYHDISTYS Kuhankosken Killan Pop Up-näyttelyä Forssan Kutomon kauppakeskuksessa. Miksi tuossa oli capslock ? Olemme alkaneet iskostamaan ihmisten mieleen, että Kuhankosken Kilta on kuvataideyhdistys, eikä kalastus- tai kanoottiseura tai jopa piilonimi klux klux klanille. Nimi on ilmeisesti muinaisjäänne Killan perustajilta, jolloin yhdistys oli kirjallisuuteen painottuva ja pääkallopaikka sijatsi Kuhalan pikkuisen voimalaitoksen läheisyydessä. Myöhemmin yhdistyksen toiminta laajentui kuvataiteeseen ja kirjallisuustoiminta väistyi. Tämä on kuitenkin vain arvailua. Niin,  ja tuolla en siis tarkoita, että Killan perustajat ovat muinaisjäänteitä...
Alla kuvassa on ihanat kukkaset, jotka sain Juhlvuoden kiltalainen-äänestyksen voitettuani.  Suurkiitos äänestäjille!





 Kisumme Purpurkin haistoi kukkasen ;) !!








tiistai 13. maaliskuuta 2018

6. pv huhtikuuta asti Suojelija-susiemo vahtii vaavinsa turvallisuuta Jokioisten kirjastossa. Siellä myös onnelllinen pikku kiwi surffailee ja Prinsessa, tuo satujen sammakko, hymyilee kaikille yhtä lempeästi. Suoraan sanoen Kuvataideyhdistys Kuhankosken Killan Topelius-vuosinäyttelystä siirtyi siellä olleet kaikkien jokioislaisten taulut Jokioisille "jatkoille". Meitä on neljä taiteilijaa, Pirjo Tienhaara, Leena Öhversten, Unto Grönberg ja minä, jotka jatkoivat tauluillaan Topeliuksen hengessä-näyttelyssä.

Siinä se öljyvärein ikuistettu Prinsessa köllöttelee rantaheinikossa onnellisena.








sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Satujen hengessä maalasin suuren öljyväritaulun, jonka maalaaminen alkoi vuonna 2015, oli jopa yhdessä näyttelyssäkin esillä. Mutta jokin siinä vaivasi minua. Maalasin sitä aika ajoin niin kauan, että sain siitä mieleiseni ja nyt voin sanoa, että se on valmis. Tämä on nähtävissä (ja tietysti myytävänä)  Vinkkelissä vielä 3.3. asti.


"Suojelija", öljyväri

maanantai 5. helmikuuta 2018

Onnellinen pikku kiwi lennättää kaikki katsomaan hienoa näyttelyä Vinkkeliin (ks. ed. teksti). Minulle itselle Topelius tuo mieleen sadut ja tämä pikku kiwi kertoo sen niin, että sadussa siivetönkin pääsee lentämään.


tiistai 23. tammikuuta 2018


Talvikuuraa pihakivetykseltä kolatessani ajattelin yltiöpositiivisesti, että jääpähän ainakin kolan jäljet pihaan. Ihan kuin oikeana talvena. Ei tarvinnut kuin pari tuntia odottaa, niin taivaalta oli tullut avoimelle maalle ainakin 10 cm pehmeää, pumpulista pakkaslunta! Siitä innostuen otin kelkan ja lähdin sohvahuskyjeni kanssa vetolenkille. Vaikka valjaat meni vinoon, kelkka puolsi vinoon, pipo meni vinoon ja... no, oikeastaan koko lenkki oli varsin naurettava, oli se kuitenkin kiva. Tänään menemme taas johonkin hangille hengailemaan. Huomiseksi luvattiinkin vettä.

Porttimerkkimme. Huomioi lumen määrä.