torstai 3. heinäkuuta 2014

Tekasin Pan-huilun hetken mielijohteesta takapihan rytöläjästä löytämästäni, aiemmin ilmeisesti onkena toimineesta bambukepistä. Oli siellä "jatkovarsikin", mutta pahasti haljeneena, joten sitä ei voinut käyttää. Pätkin pillit äänen perusteella toisin kuin oikeassa pan-huilussa, jossa kaikki putket ovat kauniisti pituusjärjestyksessä. Ääniala on C-duurin alkuun lisäksi pätkästy G, joten ei sekään ihan oikein ole, mutta soitin kun soitinkin sillä Úkko Noan, Jänis istui maassa ja Enkeli taivaan sekä Eppu Normaalia!!!! Enempää sillä ei voinut soittaa, sillä tuotteen teossa oli pieni alkukankeuden aiheuttama epäkohta, joka koskaan pan-huilulla soittaneella ei ihan heti välähtänyt. Nääs, sidoin putket sisalnarulla, jotta soitin näyttäisi lähes alkukantaiselta. Ihan hyvin tämä ajatus toimi, mutta huilua soittaessa leuka osuu juuri narun kohdalle ja karheasta sisalista saa pitkäsoitossa hyvinkin äkkiä asfalttirupea leukaan :D !!!
Ja kuitenkin naurun lomassa mieleen tuli pienet pandakarhut, joilla on ruoka vähissä. Sen takia bambutuotteet jäävätkin kaupan hyllyille. Kuten untuvatuotteet myös sen uutisoinnin jälkeen, jossa eläviltä hanhilta kynittiin höyhenet. Ja häkkikanojen munat sellaisessa kanalassa joskus töissä olleena ja sen kaiken nähneenä. Ja turkikset jotka kuvottaa jo ilman selityksiä... Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta tässä kuitenkin kuva upeasta Pan-huilusta, jonka materiaalia ei kuitenkaan voisi lähettää pandoille syötäväksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti