sunnuntai 1. helmikuuta 2015

IIK, SUSIA! Näinä päivinä joka tuutista tulleen susimöykän ansiosta ihmiset näkevät nyt joka nurkissa susia. Kaikki, paitsi kiharakarvaiset luppakorvat, ovat susia tai ainakin koirasusia.  Minultakin on koiralenkillä kysytty jo muutamaan otteeseen, että onko noi susia. "Joo on. Tässähän näitä hienoja villejä metsän eläviä näin vain kuljetan fleksiremmeissä iltapäiväkävelyllä!" Metsälenkeille täytyy pukea koirille kirkkaat liivit ja pannat nimineen ja puhelinnumeroineen, sillä ilman niitä voi joku hädissään soittaa 112:een ja paikallinen metsästysseurue tulee rynnäköllä alta minuutin paikalle, syke 200:ssa ja posket intopunaa hehkuen, ampumaan.
Kyllähän se on niin, että jos 500 kg:n hevonen tai useampikin sekä lauma saman painoisia lehmiä saadaan ohuen sähkölangan takana pysymään, niin kyllä luulisi hukka lankojen toisella puolella  pysyvän. Laittaa vaikka perusaidan ulkopuolelle toisen matalamman ja tiheän sähköverkon, niin varmasti kaikilta, jotka semmoiseen törmää, saletisti unohtuu nälkä, ja kaikki muukin. Tiedä vaikka saisi valtion tukiaisia semmoisiin aitoihin! Ja pihakoirilla suuri aitaus on varmasti miellyttävämpi ja turvallisempi kuin 3 metrin vaijerin päässä kiekkuminen semmoisella susivaaravyöhykkeellä asuessaan. Se on satavarma, että susi ei mielellään ihmistä kohtaa kuin vahingossa. Kyllä ihminen aina keinot keksii tappamisen sijaan. Olemmehan joskus ihan viisaitakin (olemmehan...?).
Jos raha helpottaa pelkoa, ahman ja muiden petojen syömistä poroista ym. kotieläimistä saa kyllä muhevat korvaukset. Korvaushakemusten määrän perusteella Suomen petokanta on varsin pulleaa, ellei peräti läskiä. Ja nythän kasvanut susikanta voi muuttaa tilastot mukavasti todemman näköisiksi.
Vaikka mitä minä pieni taajamaihminen, susivapaalla vyöhykkeellä asuva, olen muuten kuin susihysteriankin aiheuttaneen median mukaan näitä juttuja arvostelemaan ja susia puolustelemaan.
Niin ja täytyyhän pieniegoisten metsämiesten sentään "susisulkakin" hattunsa saada!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti