keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Syksy saa, minä en. Siis rauhaa puutarhatöiltä. Olisi ihan järjettömästi jaettavia juurakoita, siirrettäviä tai syysleikkausvalmiita ylisuuria pensaita. Ja omenien haravointia tietenkin. Aurinko lämmittää ulkona mukavasti, vaikka kello ei ole edes 11:sta, joten ei kuitenkaan IHAN syksyinen keli ole. Voiskohan noita töitä vielä siirtää.... Mutta varmat syksyn merkit tulivat jo kolme päivää sitten: näin ensimmäisen kurkiauran ja lämmityskauden avajaiset täytyi pakosti pitää. Kaadoin, näjes, keittiössä teevettä kuppiin, kun vähän oli vilu, ja ihmettelin, kun teeveden höyry peitti voimakkuudellaan koko näkyvyyden itse kuppiin. Siitäpä heräsin siihen, että todellakin huoneen sisäilma oli jokseenkin kylmä! Pari puuta varovasti keittiön hellaan ja suloinen lämpö levisi miltei välittömästi huoneistoon. Puu poksui ja istuin vain hiljaa nautiskellen teestä ja lämmöstä. Se se on elämää se!

Alla on muutama lempikuvistani kesän otoksista. 

Harakankellopöheikön seassa kävi huumaava kuhina. Tämä ei siis ollut ainut yksilö, joka oli lounaalla.

Lounastauko kahden...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti