keskiviikko 7. lokakuuta 2015


Ropi-mies ei edellisessä kirjoituksessa mainituista kolareista paljoa korviaan letkauttanut. Ei mitään traumoja ja joka paikkaan into piukkana menossa. Mutta yksi kauhu on Ropillakin, mitä Halla taas pitää ihan naurettavana: ilotulitusraketit ja piip-äänet!
Ropin elämänsä toisena uudenvuodenaattona lähdettiin iltalenkille hyvissä ajoin, noin viiden aikaan, ennen kuin raketteja ruvettaisiin ampuilemaan. Tottakai jotkut fatipäät ei malttanut odottaa iltaa, vaan  lähettivät noin viiden metrin päästä meistä raketin järkyttävällä vingunnalla taivaalle! Säikähdin itsekin ihan hirveästi, kun raketti meni niin läheltä, mutta Ropi säikähti niin paljon, että koko loppuillan ja yön se tärisi jäykkänä keittiön pöydän alla. Pistemäinen katse tyhjyyteen ja hengitys lyhyttä, nopeaa pintahengitystä... Ropi ei reagoinut puheeseen, herkkupalaan, ei mihinkään! Se oli kamalaa katsottavaa. Pidettiin telkkari ja radio kovalla, ettei yöllinen pauke ja vinkuminen kuulu sisälle. Se hieman helpotti. Joka uusivuosi katsommekin action-leffaa kovalla äänellä ja keittiössä pauhaa radio. Rennosti saadaan vuosi vaihtumaan näin. Ja joka ikinen vuosi koirattomille ihmisille, jotka vähättelevät koirien rakettikammoa, on yritettävä paukuttaa kalloon rakettien ampumisajat. Ei auta ei. Täytyisi kai laittaa ne henkilöt pariksi tunniksi heidän omaan fobiaan, ennen kuin ymmärrystä tulisi. Suljettaisiin hämähäkkejä täynnä olevaan kaappiin, tai vain ahtaaseen, pimeään tilaan, tai roikkumaan korkealle, tuuliselle paikalle köyden varaan... Kyllä sitä kaikkea keksisi! Taidan tehdä kansalaisaloitteen.....

1 kommentti: