keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ei voi moni, ainakaan koiraton ihminen, iloita niin paljon olosuhteisiin nähden kuin minä. Nimittäin tänään vein ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hurtat pellolle juoksemaan vapaasti! Metsästysaika + metsästysaivoiset koirat + vielä muuttomatkalle lähtemättömät linnut = ei voi muualla juoksuttaa kuin aidatulla alueella, EIKÄ SE RIITÄ! Tänään satoi aisana vettä ja peltojen pinnoilla vähintään kuusi tuumaa mutaa, mutta ei haitannut pätkääkään. Riemulla ei ollut rajoja ja itsekin vaan nauroi koiria katsoessa, vaikka hampaat jäätyivät vesiviimassa. Välillä koirat kävivät, naurunaamoina itsekin, "kertomassa, kuinka kivaa on" ja taas menox. Autolle tullessa koirien ainoat vähänkin puhtaat osat olivat silmämunat ja itsellä läpimärät vaatteet sekä sormet kohmeiset, punaiset nakkiniput. Aivan käsittämättömän hieno reissu!

Halla ja Ropi, onnelliset!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti