lauantai 21. marraskuuta 2015

Itsensä esittely on sitten kankeeta ja typerää. "Olen se ja se sieltä ja täältä. Se ja se tyyli on lähellä sydäntäni ja maalausteni aiheet ammennan sieltä ja täältä. Maalaamisen kautta saan tuoda esiin sitä ja tätä ja antaa kenties myös muillekin sitä ja tätä... Blaa, blaa, blaa."
Teosten selitys on yhtä vaikeaa.  Joskus tauluni katsoja näkee jotain niin erilaista, kuin mitä itse sitä maalatessa ajatteli. Niinpä mieleen tuli tehdä selitelmä teoksen viereen, vähän taustatietoa. "Minä en selittele töitäni", sanoi vanha konkari taidemaailmasta kertoessani tästä ajatuksesta. Kutistuin vähäksi aikaa ajatukseni alle, imeydyin taustaseinään ja kun kokosin itseni, päätin, että en sitten minäkään. Taidetta katsoo kaikki omalla tavallaan. Piste.
Vaikka ajatus olisi kristallinkirkas taulua maalatessa, tuli kuin klapilla otsaan kysymys "Suojelija"-taulusta näyttelyssä. Tuttava kysyi, mistä sain idean maalata vauvan suden syliin. Seisoin hetken hiljaa kuin paasi ja en todellakaan tiennyt. En todellakaan tiennyt! "En kyllä tiedä....Se vain tuli jostain...." TÖÖT. Oikein asiallien vastaus. Hyvä Marjut. Mutta niin ne ideat vain jostain tulee. Kummastelkaa te sitten niitä, kun itse taiteilijakin kummastelee.

Joulunäyttelyyn taulu, jonka voin sentään selittää: kaksi lintua nököttää lumisateessa rinnakkain saaden toisistaan lämpöä. Ei ollut edes vaikeaa! Nimikin on "Läheisyys lämmittää".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti