torstai 18. helmikuuta 2016

Kyllä, kyllä olen olemassa, vaikken blogia ole ehtinyt päivittämäänkään. Olen, kas kas, maalannut tauluja! Vuosinäyttely lähestyy ja kun olisi kiva saada sinne muutama uusi taulu esille, ei muukaan auttanut kun tiristellä aivosopukoista ideoita ja ennen kaikkea sitä innostusta maalaamiseen. Tulihan niitä ja kuten aina, ihan liikaakin! Nyt kun on "draivi päällä" saatanpas maalata tauluja valmiiksi kesän kahteen näyttelyynkin.
Alla oleva aihe on hieman kantaa ottava, sillä hevosista on tullut lähes tusinatuotteita. En toki yleistä hevosten omistajia, eikä elämä kohtele ihmisiäkään aina oikein, mutta.... Tarkoitan sitä, että liian usein hevosia hankitaan huoletta kisavoitto silmissä tai kun lapsukainen niin haluaa, eikä tajuta punnita asiaa sen kauemmaksi. Jalat rikki, pää ei kestä, ratsastaja kasvaa liiian isoksi, hevonen vanhenee, eikä se enää jaksa... Rahaa palaa "turhaan". Mitä sitten? Myydään se pois eli takaisin kiertoon. Teuraaksi, vaikka hevosella olisi monia leppoisimpia vuosia elettävänä. Suru on nähdä nämä tilanteet kerta toisensa jälkeen.
Onnellinen on hevoseton mies, sanoo vanha sananlasku. Onnellinen voi olla myös hevosen omistaja, jos on sydän paikallaan ja sitä pätäkkää pitää ystävästä huolta hamaan vanhuuteen asti.

 
"Arvokas vanhuus", öljyväri. Kehykseneen n. 60*50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti