lauantai 26. maaliskuuta 2016

Taannoin tuossa surkuttelin, kun jouduin luopumaan vanhasta, rakkaasta asuntovaunustani. Kesti kauan ennen kuin myin sen, vaikkakin jos minkämoista ostajaehdokasta sitä kyseli. Hintapyyntö oli kuin rakkaalla lemmikillä, josta surussa joutuu luopumaan ja hinnalla varmistaakseen, että ostaja on sen kanssa tosissaan. Tarjouksia tuli joko liian alakanttiin tai käyttötarkoitus "väärä" tai muuten perin eriskummallinen. Paras tai paremminkin kummallisin oli : "kaksi yli 190 cm miestä, jotka olisivat täytyneet mahtua erikseen nukkumaan ( max. 185 cm leveässä vaunussa ) hirvimetsällä ym. ja kun he käy Lapissa talvella AMPUMASSA POROJA! Mitä...? Sitten en kyllä tiennyt nauraakko, soittaakko poliisille vai johonkin paliskuntaan tai rajavartiostolle vai mitä. Joo ei, ei, ei. Luokittelin sen pilasoitoksi...
Vihdoin vaunu sai arvoisensa uuden omistajan, joka on vanhojen ajoneuvojen harrastaja ja takuulla osaa pitää siitä hyvän huolen. Kohta sitä (snif) tullaan hakemaan (snif) uuteen kotiin (byäääää!!!). 

Ihan omaa mieltä piristääkseni laitoin tänne kuvan mahdollisesta lamppukuputikasta, (joita on muuten jo kolme!) joka ruokaili lintulaudallamme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti