keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Eikä! Olen elänyt valheessa.
"Koko! Kokoo kokko! Koko kokkoko? Koko kokko!"  ei menekään noin, vaan                
Koko! Kokoo KOKOON koko kokko!
Koko kokkoko?
Koko kokko!
Tietysti ainahan Suomen kieli antaa vapauksia esim. tämmöiseen variaatioon:
Koko! Kokoo kokoon koko kokko!
Kokoonko koko kokon?
Koko kokon!
Tai sitten hieman kiltimpi isäntä huutelisi:
Kokoooo! Kokookko kokoon koko kokon?
Koko kokonko?
Koko kokon!
Siinä semmoinen pläjäys keskikesän tunnelmaa näin talven keskelle.
Lisää naivismia: Pieni akryylitaulu "I love you!"




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti