perjantai 2. kesäkuuta 2017

Olin eilen Forssan Feeniksessä valmistujaisjuhlassa. Ammattiin valmistuvia oli tupa väärällään ja juhlakuosit kohallaan. Siinä juhlan edetessä tuumailin itsekseni, että miksiköhän suomalainen hieno juhla täytyy olla niin tuppisuinen. En nyt tarkoita sitä, että häiriöksi meluttaisiin, mutta että jopa "onneksi olkoon" ja "kiitos" täytyy lukea huulilta. Jos joku nuorista yleisössä VILLIINTYY  ja huutaa esim. "hyvä Tiia!", kaikki tirskuu kuin nolousaste olisi huipussaan. Ja kun nuori hakee stipendiä, tarkkaillaan silmä kovana kävelyä ja naaman liikkeitä ja JONKUN sattuessa yleisö saattaa hörähtää ohikiitävän hetken.
Juhlan lopuksi laulettiin kuitenkin hyvinkin kovaäänisesti Suvivirsi. Tai luulisin ainakin, sillä itse lauloin täysissä fiiliksissä niin lujaa, etten ole varma, lauloiko kukaan muu.
Sitten otettiin valmistujista yhteiskuva ja minä tietysti kamera rätisten kuvasin kaikkia tuttuja, ilman salamavaloa, kuten pääkuvaaja kehotti. Kun hänen testisalamavalo välähti, hyökkäsi vahtimestari kimppuuni koristekoivun takaa sylkäisten, että ei saa kuvata! Hui! Kun hän huomasi erheensä, hän imeytyi nolona takavasemmalle ja kuvaushetki jatkui rauhallisesti. Kaikenmoista sitä kokee.



PALJON ONNEA TIIALLE, KERAMIIKKA-ASRTESAANILLE!!











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti