lauantai 9. joulukuuta 2017


Kultaisilla kehyksillä kehystetty, kultaisin ajatuksin maalattu Ms. Sika, saa uuden kodin. Lempeäkatseinen possu katsoo minua ja sanoo, kiitos, että maalasit minut. Heihei ja ehkä nähdään joskus!
Olen eroahdistustaiteilija. Vaikka ajatus siitä, että maalaamani taulu koristaa jonkun kotia tai työpaikkaa, ilostuttaa, on myynnin hetki kauhea. Täytyy hillitä itsensä, ettei tarraa tauluun, rutista sitä ja huuda: "Älä siinä, kuule, yritä! Olen antanut tälle maalaukselle monta tuntia elämästäni, tervehtinyt sitä keskeneräisenä ja valmiina lukemattomia kertoja. Olen kasvattanut sen valmiiksi. En kertakaikkiaan voi luopua siitä!" Paniikki iskee, veri kohisee korvissa ja hoen mielessäni: "Tämän vuoksi maalaat. Ilostutat ihmisiä teoksillasi. Teet heidät onnelliseksi, kun he löytävät jonkun, joka yksinkertaisesti kuuluu heille."
Minulla on tauluja kaappi väärällään ja kaikissa suuri tunneside, eläintauluissa varsinkin. Tämänkin Ms. Sika - taulun myynnin jälkeen päätin, että alan maalaamaan vain abstrakteja tauluja. Jos niistä ei hyvästelevä katse kohtaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti